Sukunimestä lisää
Sukunimestä lisää
Tein vielä "noston" tänne uudeksi aiheeksi, sillä itse asia voi muuten jäädä pimentoon. Toki Eija V:n vastaus sinänsä aiempaan oli kiitoksen aiheeni mutta tuo jatko:
"Kiitos Eija Valtonen, tuon alkuperän tiedän ja se tosiaan juontaa Caroluksen mummoon Maria Olofintytär Weijoon, ja hän on esiäitini. Mutta sitä pohdin, missä ja miten tuollainen sukunimen nimeksi otto tapahtui ja kirjattiinko sitä mitenkään, tuohon aikaan, 1854 vuodesta nyt kyse. Ja olisiko siitä mitään paperia tehty jonnekin ja joka kenties löytyisi arkistoituna? -tuo käytännön polku siihen aikaan. Vai oliko niin, että rippikinkereillä vain papille sanottiin, että otan tämän sukunimen?"
"Kiitos Eija Valtonen, tuon alkuperän tiedän ja se tosiaan juontaa Caroluksen mummoon Maria Olofintytär Weijoon, ja hän on esiäitini. Mutta sitä pohdin, missä ja miten tuollainen sukunimen nimeksi otto tapahtui ja kirjattiinko sitä mitenkään, tuohon aikaan, 1854 vuodesta nyt kyse. Ja olisiko siitä mitään paperia tehty jonnekin ja joka kenties löytyisi arkistoituna? -tuo käytännön polku siihen aikaan. Vai oliko niin, että rippikinkereillä vain papille sanottiin, että otan tämän sukunimen?"
Re: Sukunimestä lisää
Lähde hallituksen esitys eduskunnalle HE n:o 236, taustatietoa ennen sukunimilakia vuodelta 1920
Ensimmäiset sukunimeä koskevat säädökset annettiin vuoden 1626 ritarihuonejärjestyksessä, joka edellytti ritarihuoneen jäseniksi hyväksytyiltä aatelissuvuilta sukunimeä.
Aatelisen sukunimen suojaa korostettiin myös 23. päivänä joulukuuta 1682 annetussa kuninkaallisessa päätöksessä.
Tämä suojasäännös otettiin myös vuoden 1918 ritarihuonejärjestyksen 5 §:ään.
Säännöksen sanonta poikkesi kuitenkin aikaisemmista vastaavista määräyksistä siten, että se sanontansa mukaan asetti jokaiseen ulottuvan yleisen kiellon ottaa aatelista sukunimeä.
Lukuunottamatta aatelista sukunimeä koskevia määräyksiä säilyi sukunimen käyttö kuitenkin muilta osin lähes täysin sääntelemättä aina vuoteen 1920 saakka, jolloin nykyinen sukunimestä annettu laki säädettiin.
Mitään yleistä kansalaisille asetettua velvoitetta käyttää sukunimeä ei tätä ennen ollut annettu.
Myöskään sukunimen käyttöönotossa tai sen muuttamisessa noudatettavaa menettelyä ei ollut virallisesti säännelty.
Ennen sukunimilain voimaantuloa nimenmuutokset tapahtuivatkin vapaamuotoisesti ja uuden sukunimen valinnassa, julkisuuteen saattamisessa ja virallistamisessa noudatetut menettelytavat muodostuivat varsin kirjaviksi.
Usein uusi sukunimi julkistettiin ilmoittamalla siitä virallisessa lehdessä, mutta julkinen tiedottaminen saattoi tapahtua myös muussa yleisesti leviävässä sanomalehdessä.
Nimenmuutoksia ei edes kaikissa tapauksissa ilmoitettu kirkonkirjaan tai vuodesta 1918 alkaen siviilirekisteriin kuuluville siviilirekisteriin merkittäviksi.
Sukunimen käyttämisen, sukunimen ottamisen ja sukunimen muuttamisen vapaudelle perustuva järjestelmä väistyi vasta vuoden 1920 sukunimestä annetun lain tullessa voimaan.
Tällöin kaikille Suomen kansalaisille asetettiin yleinen sukunimivelvoite. Laissa säädettiin myös yksityiskohtaisesti sukunimen muuttamisessa sekä muutoksen julkistamisessa ja rekisteröinnissä noudatettava menettely.
Ensimmäiset sukunimeä koskevat säädökset annettiin vuoden 1626 ritarihuonejärjestyksessä, joka edellytti ritarihuoneen jäseniksi hyväksytyiltä aatelissuvuilta sukunimeä.
Aatelisen sukunimen suojaa korostettiin myös 23. päivänä joulukuuta 1682 annetussa kuninkaallisessa päätöksessä.
Tämä suojasäännös otettiin myös vuoden 1918 ritarihuonejärjestyksen 5 §:ään.
Säännöksen sanonta poikkesi kuitenkin aikaisemmista vastaavista määräyksistä siten, että se sanontansa mukaan asetti jokaiseen ulottuvan yleisen kiellon ottaa aatelista sukunimeä.
Lukuunottamatta aatelista sukunimeä koskevia määräyksiä säilyi sukunimen käyttö kuitenkin muilta osin lähes täysin sääntelemättä aina vuoteen 1920 saakka, jolloin nykyinen sukunimestä annettu laki säädettiin.
Mitään yleistä kansalaisille asetettua velvoitetta käyttää sukunimeä ei tätä ennen ollut annettu.
Myöskään sukunimen käyttöönotossa tai sen muuttamisessa noudatettavaa menettelyä ei ollut virallisesti säännelty.
Ennen sukunimilain voimaantuloa nimenmuutokset tapahtuivatkin vapaamuotoisesti ja uuden sukunimen valinnassa, julkisuuteen saattamisessa ja virallistamisessa noudatetut menettelytavat muodostuivat varsin kirjaviksi.
Usein uusi sukunimi julkistettiin ilmoittamalla siitä virallisessa lehdessä, mutta julkinen tiedottaminen saattoi tapahtua myös muussa yleisesti leviävässä sanomalehdessä.
Nimenmuutoksia ei edes kaikissa tapauksissa ilmoitettu kirkonkirjaan tai vuodesta 1918 alkaen siviilirekisteriin kuuluville siviilirekisteriin merkittäviksi.
Sukunimen käyttämisen, sukunimen ottamisen ja sukunimen muuttamisen vapaudelle perustuva järjestelmä väistyi vasta vuoden 1920 sukunimestä annetun lain tullessa voimaan.
Tällöin kaikille Suomen kansalaisille asetettiin yleinen sukunimivelvoite. Laissa säädettiin myös yksityiskohtaisesti sukunimen muuttamisessa sekä muutoksen julkistamisessa ja rekisteröinnissä noudatettava menettely.
Re: Sukunimestä lisää
Kiitos Annikki! Pitääkin tsekata vielä sanomalehdet ao. vuodelta .
Re: Sukunimestä lisää
Taitaa olla aika harvinaista, että sukunimen käyttöönottoa (ilmeisesti ei ollut vaihto?) olisi vuonna 1854 julkistettu missään kirjallisesti.
Alunperin kysyjä pohti, "mistä tuo tieto oli sukuselvitykseen tullut". Kun kyse oli seurakunnan tekemästä sukuselvityksestä, kyseessä lienee ensimmäinen ajankohta, jolloin sukunimi on kirjattu sellaiseen kirkonkirjaan, joka sukuselvityksen tekijällä on osunut silmien alle. Olisiko rippikirjan ensimmäinen vuosi*, tai lapsen kastemerkintä? Tämähän ei tietenkään tarkoita, etteikö nimi olisi voinut olla käytössä jo aiemminkin muualla. Varsinkin henkikirjoista kannattaa katsoa, milloin sukunimi ilmaantuu siellä käyttöön.
*rippikirjamerkinnöistä usein näkee, että sukunimi on lisätty jälkikäteen. Kertaakaan en ole nähnyt tällaisessa kohtaa tietoa nimen ottamisen tai vaihdon ajankohdasta.
Re: Sukunimestä lisää
Kiitos kannanotosta AnnaS! jäin pohtimaan ja tarkistinkin, että esivanhempieni kohdalla rippikirja alkaa vuodesta 1851 siinä missä Carolus Vejander merkitään kuolleeksi 1859. Eli ei osu aivan vuoteen 1854 rippikirjan alku. Myöskään merkinnöistä ei ole apua tähän asiaan, harmillista. Toki on mahdollista, että esim. Carolus on vain sopinut asiasta papin kanssa vuonna 1854 - kiintoisaa silti .
Re: Sukunimestä lisää
Ja onhan tehty tutkimuskin "Otti oikean sukunimen" - miten en tuota muistanutkaan - olen sen jopa kahlannut joskus läpi!