SAVOLAINEN suku, Savo>Savola,Sumiaiskylä,Laukaa.1636.

[tommypohjanen]

Tietääkö kukaan lisää tästä SAVOLAINEN suvusta?

SAVOLAINEN suku, Savosta kotoisin>Savola,Sumiaiskylä,Laukaa

SAVOLAINEN Per Johansson isäntä1636-55Savola,Sumiaiskylä,Laukaa,†Laukaa,talollinen, Savosta kotoisin,tuli 1636 isännäksi Sumiaisten kylän,kirkonseudun toiseen taloon ja hänen mukaansa aletaan taloa kutsua Savolaksi.
lapsia:
SAVOLAINEN Mats †1685/90,husbonde1656-84Savola* ja † Laukaa,Sumiaiskylä,Savola
puoliso Anna Persdotter
lapsia:
SAVOLAINEN 83,Peehr*1655-†24.3.1738 * ja † Laukaa,Sumiais by,Savola h.,isäntä 1691-1708 Sumiaisten Savola,en hv(husvärd) af godt upför.
puoliso HYTÖNEN 75,Carin*1673-†28.3.1748
lapsia:
79,Dorotea*1689-+31.12.1769+styng&,
74,Matthias*1701-+5.10.1776+magref,isäntä1726-56Savola,Sumiaiskylä,Laukaa,talollinen&,
X,
Susanna,
71,Anna*1709-+3.7.1781+ålderdom(&1735),
Maria.

SAVOLAINEN/VIINAMÄKI 69,Pehr*1708-†29.5.1788†watusot,(begr.)i kyrkogården,Laukaa,Sumiais b.,Safvolah.,>Hapavatia by,Muhluniemi
puoliso HONKONEN 75,Elisabeth*1716-†30.1.1791
lapsia:
56,Johannes*2.5.1737-†25.8.1793†rödsot,1&26.12.1761,2&10.12.1780,
Petrus*8.4.1739,
0,Mathias*x.5.1741-†25.5.1741(9d.),
X,
Hindrich*10.4.1748,
25,Carolus*(1748)-+12.4.1783+drunknad,
1,Ericus*10.4.1750-†23.1.1752.

SAVOLAINEN/VIINAMÄKI 62,Jacob*28.7.1745-†28.9.1808 Laukaa,†flussfeber,inhysn.,&26.12.1784
puoliso LEINONEN 47,Christ.(ina)*2.4.1761-†11.11.1808
lapsia:
Maria Christina*4.1.1787,
Esther*4.6.1790,
X,
Isaacus*17.7.1794,
Escillus*8.2.1796&25.6.1820,
0,Petrus*24.2.1798-†27.2.1798,
Johannes*10.5.1799.

VIINAMÄKI/HERRONEN 69,Matthias*16.4.1792-†1.12.1861,†lungsot,*Laukaa,,tj.dreng,inh.,trp,bonde,anmärkningar: angifven att hafva lägrat pig.,>1818,Äänekoski, >19.10.1823,Veteli,1&9.10.1814, &3.4.1826
puoliso HERRONEN 47,Brita Caisa*4.6.1805-†23.5.1853
lapsia:
0,Anders*12.5.1828-†20.5.1828†hosta,
5,Maja Stina*6.7.1829-†23.11.1834†hosta,
0,Matts*17.6.1731-†17.6.1731†oang.,
0,Caisa Greta*30.4.1833-†19.8.1833†r:s,
5,Abram*15.8.1834-†1.10.1839†oang.,
Alexander*21.12.1834-†,
5,Anna Greta*22.7.1837-†2.8.1842†eng.sj.,
X,
0,Matts*26.5.1841-†26.12.1841†oang.,
0,Erik*14.10.1842-†6.12.1842†oang.,
Anders*25.6.1844>,
Lena Caisa*1.7.1848.

HERRONEN 63,Mariana*8.6.1839-†12.6.1902*Veteli,1&26.10.1861
Genealogiska Samfundet i Finland
Historieböcker
[Församlingar] [Böcker] [Sökblanketten]


Vetil - Veteli - vigda

Åren 1861 - 1861

Lysning Vigd By Gård Man Hustru By Gård
26.10.1861 Drg. Abrah. Abrahss. Ruuska pigan Mariana Mattsd:r Herronen
original - TALLKOMM: vigde utan skrud å prestgården
(1&:1 l.=1t.),
>5.11.1872.Kaustiselle,1872:flyttningsattest:anmärkningsfri,&10.12.1872
puoliso RÄÄF 70,Henric*23.10.1823-(†30.8.1894)*Kaustinen&10.12.1872,inhysesman,(mylläri),itsell.,
lapsia:
Matts Wiljam(Wiljami)Raff*7.8.1873-&>2.6.1906 Amerikkaan,
Lena Kaisa*8.8.1875-&>16.6.1900 Amerikkaan,
X,
Juhani Rikard*17.7.1883-†4.12.1884

RÄÄF 62,Henrik Alfred*15.1.1878-(†12.1.1941)*Kaustinen&19.7.1896 renki,itsell.,(suutari...) (Vaasassa armeijassa) >11.12.1907 Amerikka (USA 1907-13)
puoliso LINDGREN 52,(Ida) Aurora*20.9.1871-(† 21.2.1924)*Veteli&19.7.1896,avioton tytär*16.3.1893-,äpärä
lapsia:
Matti Aleksanteri*24.10.1896-†1923,
Juho Oskari Ketty*12.6.1898-†13.8.1963&>Kanada>Neuvostoliitto(Petroskoi),
Henrik Severi Luotsinen(*1900-†1946)1&2&>Veteli,
Anna Lydia*8.2.1903-&>Halsua Kanala,
X,
Aina Elisabet(*1907-†1958)>Vaasa,
Weikko Wiljo Waldemar*1913-†1984>Helsinki,
Toivo Kaarlo Pilvento*9.9.1915-&>OulunsaloVarjakka

RÄÄF 77,Väinö Anders*12.3.1905-†3.7.1982*Kaustinen>4.10. 1949 Kaarlela,(Vittsari,kahdessa eri paikassa)>( 5-6-7.7,1954. Ruotsi,Hällsjöbo>Dammtjärn(Viksberg)>Skinnskatteberg(Klockarberg>Åsen>Centralvägen),(1&1928),&3.10.1942
puoliso HANKANIEMI 94,Nanny Alice*11.8.1914-†23.11.2008†Köping,*Alaveteli,
lapsia:
Tuula Orvokki*10.10/17.10.1943-,>Sollefteå,&,
X.

RÄÄF Maj-Lis Gunvor Alice*13.9.1945-*Alaveteli
puoliso POHJANEN Väinö Henrik*14.7.1940-
lapsia:
X,
Mikael Anders*2.7.1969

POHJANEN Tommy Henrik*13.3.1966-*Ruotsi,Skinnskatteberg

-------------------------------------------------------------------------

SUMIAISTEN ERÄKAUDESTA JA VANHIMMASTA ASUTUSHISTORIASTA
Sumiainen on kauan ollut vaatimatonta saloseutua. Kuuluessaan vanhan Laukaan yhteyteen se oli pitäjän syrjäisimpiä seutuja.Yritteliäisyyttä ja keskinäistä yhteishenkeä Sumiaisten asukkaat ovat kuitenkin osoittaneet, mikä ilmeni jo kauan sitten pyrkimyksenä muodostua omaksi kokonaisuudeksi ja erota vanhan emäseurakunnan yhteydestä. Noin 150 vuotta sitten saatiin lupa oman kirkon rakentamiseen, joka sitten pystytettiin Sumiaisjärven rannalle, paikalle, missä oli kulmakunnan suurin asutuskeskus, siihen aikaan 7 taloa ja 1 torppa. 59 vuotta sitten tapahtui täydellinen ero Laukaasta.
Vaikka Sumiaisten seutu on ollut noin syrjäistä, ei asutus ole täällä sen nuorempaa kuin Kanta-Laukaassakaan. Sumiaisten vanhin vakinainen asutus on peräisin samalta ajalta kuin vanhan Laukaan keskusseutujenkin.
Kuten tunnettua Keski-Suomi on kahden heimon yhteisesti viljelykseen ottamaa aluetta. Uudisasukkaita on saapunut sekä Hämeestä että Savosta.
Prosentuaalisesti oli Savolaisten osuus suurempi. Savon lähempänä olevissa Keski-Suomen osissa saattaa Savolaisten osuus tulla jopa yksinomaiseksi. Niinpä kuten myöhemmin lähemmin selvitän Sumiaisten asuttajat näyttävät olleen miltei pelkästään Savolaisia.
Emme silti voi sivuuttaa Hämäläisiä , kun on kysymys siitä raivaustyöstä, jota Sumiaisissa aikojen kuluessa on suoritettu. Hämäläisten aika on vain näillä main ollut ennen 1500-luvun puolivälissä syntynyttä vakinaista asutusta. Tämä aika oli keski-Suomen erämaille useita satoja vuosia kestänyttä eräkautta. Tästä kaudesta on ollut muistona myöhemmälle ajalle mm. monet hämäläisten kalapirtit. K.J.Jalkanen kertoo liikkuessaan viime vuosisadan vaihteessa keräämässä kansan muistitietoa tavanneensa sellaisia Sorvasalossa ja Pirttiniemessä Kertonselän luoteisosassa. Edellisen kerrottiin olleen oikein kivistä rakennetun, joita sitten oli vedetty uunikiviksi. Erään miehen joka oli repinyt Pirttiniemessä ollutta majaa, kerrottiin saaneen kätensä kipeeksi. ”Yöllä oli tullut mies hänen luokseen , joka oli kysynyt: Miksi menit minun tulen sijaani repimään ?”.
On hyvin harvoja asiakirjoja, jotka ovat eräkauden aikaisia ja valaisevat eräelämää. Tietomme erä-
kaudesta perustuvatkin suurelta osalta myöhemmän ajan lähteistä tehtyihin johtopäätöksiin. Paikannimet ja kansantarinat valaisevat myös tätä aikaa. Tunnemme yhden Sumiaista koskevan yli 500 vuotta vanhan jäljennöksenä säilyneen asiakirjan. Tämä asiakirja on samalla vanhin koko vanhan Laukaan aluetta koskevista. Tarkastamme sen sisällystä. Se on tuomio, jonka Henrik Görtzhagen on antanut pitäessään käräjiä Kaarle Knuutinpojan Bonden puolesta Pyhän Henrikin päivän aattona –kuten katoliseen tapaan sanottiin- v. 1442 Padasjoen, Sysmän ja Jämsän pitäjien rahvaan kanssa. Tuomiosta huomaamme, että Sumiainen tuhon aikaan luettiin Hämeen pohjoisimpaan pitäjään, Jämsään. Tuomiossa on kysymys Sumiainen nimisestä alueesta , jonka
ympärysrajat määritellään. Alue kuului Hauhon Skyttälän kartanon herralle Olavi Broderin pojalle,
joka vv. 1435-1463 toimi Sääksmäen kihlakunnan tuomarina. Ympärysraja lähti Kalajärveen pohjoisesta laskevan puron suusta ja kulki sitten Pukaran polkua pitkin Pukarajärven Talvilahteen.
Sitten se meni Pukarajärveä pitkin Mustaanvuoreen kääntyen sitten etelään päätyen Lahnavuoreen.
Lahnavuoresta raja on kääntynyt luoteeseen Sumiaisjärveen ja Haapasaareen. Haapasaaresta raja on kääntynyt koilliseen mennen Kalajärven taipaleen yli Kalajärveen yhtyen ed. mainittuun Pukaranpolkuun. Tarkastettaessa kartalta näitä rajoja ja verrattaessa niitä tilauskarttojen rajoihin, huomaamme, että on kysymyksessä Hytölän kantatalon rajat. Nyk. Konneveden puoleisella rajalla vain näyttää tapahtuneen eräs korjaus. Vanhan Hytölän jakaannuttua moneen osaan , on tietenkin noiden rajojen sisällä nykyisin monta taloa.
Tämä Sumiaisten nimellä kutsuttu alue oli Skyttälän kartanon erämaa. Tälläisiä erämaita eli eräkappaleita oli hyvin runsaasti eräkauden Keski-Suomessa. Niiden omistajat asuivat kaukana
etelä-Hämeessä, Hauholla, Tuuloksessa, Sääksmäellä, Pälkäneellä, Padasjoella ja myös lähempänä Jämsässä.Keväällä keski-ikäiset ja nuoret miehet läksivät suurilla monisoutuisilla veneillä erämaihin. Päijänne soudettiin yhtämatkaa, mutta sitten erosivat yhä useammat toisistaan tai jäivät jonnekin kulkutien varrelle. Erämailla metsästettiin ja kalastettiin. Myöhemmin metsäriistan vähentyessä kalastus tuli yhä tärkeämmäksi. Syksyllä palattiin erämailta taas vakinaiselle kotiseudulle, missä naiset ja vanhukset olivat huolehtineet kotitalon hoidosta, vähäisestä maanviljelyksestä ja karjanhoidosta. Eräkaudelle oli ominaista tälläinen kaksinainen talousmuoto.
Eräästä toisesta Sumiaisten erämaasta on myöskin säilynyt rajaluettelo. Kysymyksessä on v:lta
1575 oleva tuomio, jossa ilmoitetaan Kertoneräsija- nimisen eräkappaleen rajat. Ne ovat seuraavat:
Sorvakoski, Sorvajärvi, Pyhäjoki, Pyhäjärvi, Ruoko-Ojansuu, Aitokallio, Juotsenlampi, varmaan sama kuin nyk. kartalla näkyvä Jouhtjärvi, Peiponlahdenvuorenotsa, Heikkisenpatsas, Juoksusaari,
Raikonvirta (nyk. Matilanvirta), Härkäsalmi, Hautsalonpää ja jälleen Sorvakoski. Yhdistettäessä
nämä paikat kartalla, huomaamme että on kysymyksessä Matilan, Savolan, Haapamäen, Pihlajamäen, Niinimäen ja Viitamäen kantatalojen muodostama jakokunta, siis alue, jolla isoon-
jakoon saakka oli yhteiset metsät. Kertoneräsija on muodostanut vanhan Laukaan ja Sumiaisten pohjoisimman kärjen. Se on ollut verraten suuri alue, ympärysrajat ovat n. 45 km. Hytölän rajat ovat vajaat 20 km.
Hytölä on ollut samanlainen maanomistuksellisesti suljettu alue, jakokunta, kuin Kertoneräsija.
Ja tuntuukin nyt hyvin mahdolliselta, että muinaiset eräkappaleet ja myöhemmät jakokunnat vastaisivat toisiaan, jälkimmäiset ovat kehittyneet edellisistä.Sumiaisten muiden erämaiden rajoista en ole huomannut tietoja, mutta niiden paikat voidaan melko varmasti määritellä ja tällöin on selvä vastaavuus niiden ja myöh. jakokuntien välillä.
Viivymme vielä Sumiaisten eräkaudessa. Tämä kausi päättyi Kustaa Vaasan aikana. Tämä suurena valtakunnan järjestäjänä tunnettu kuningas kiinnitti huomionsa myös Ruotsin ja Suomen asuttamattomiin, laajoihin erämaihin. Niihin voitaisiin sijoittaa maatonta väestöä, niin että viljelys lisääntyisi. Näin maa vaurastuisi ja valtio saisi lisää verotuloja. Suomessa oli myös mahdollisuus vahvistaa rajaseutuja, levittämällä asutusta. Niinpä kuningas julistikin kaikki asumattomat metsämaat kunnan omiksi. Asutustoimintaa oli jo harjoitettu muissa valtakunnan osissa, kun v.
1552 tuli Keski-Suomen vuoro. Ensimmäinen tehtävä oli tällöin erämaiden luetteloiminen.
Nyt saamme myös ensimmäisen kerran selvityksen siitä, mitä erämaita Sumiaisissa oli.
Kuvittelemme nyt noiden Hämeen miesten keväällä saapuvan Sumiaisten erämaihin. Soudettuaan
Laukaan vedet ja vedettyään veneensä koskipaikkojen ohi he ovat joko Paadentaipaleen yli tai
Äänekosken kohdalta tulleet Keiteleelle. Eräluetteloissa mainitaan Keitele niminen kahden miehen
kalavesi ja oravimetsä, joka luettelon laatimisen aikaan on yhden omistajan hallussa.Tämä erämaa
on luultavasti sijoitettava Sumiaisiin ja tarkoittaa se silloin Syvälahden ja Pynnönsaaren seutuja, jotka myöhemmin muodostivat yhteisen jakokunnan. Saatamme arvata erämiesten venheen laske-
neen maihin Keiteleestä pistävään Syvälahden rantaan, jonne paikan uudisasukaskin sitten rakensi pirttinsä.
Kertoneräsijaan pyrkivät erämiehet jatkoivat matkaansa Keitelettä pohjoiseen päin Kertonselän rannalle. Pirttiniemessä on varmaan ollut heidän kalapirttinsä.
Ainakin neljä matkuetta kääntyi Pynnönsaaren kohdalla itään päin. Ensinnä jäivät Lohilahden erämiehet joukosta pois. Eräpaikan nimi kertoo näiden miesten harrastuksesta. Itään pistävän Keiteleen pohjukassa oli kaksi eräkappaletta. Kirkon seudulla oli Hietalahden erämaa. Eteläosassa oli Sumiainen niminen erämaa. Tästä on erotettava edellä mainittu toinen Sumiainen eli Kytölä,
jonne Keiteleen pohjukasta päästiin Koukan salmen kautta. Sitten soudettiin Sumiaisjärven yli
Kalajärven taipaleeseen.
Näitä venekuntia oli kuusi. Mistä nämä sitten olivat kotoisin ? Voimme todeta, että näistä oli neljä kotoisin nykyisen Hauhon alueelta, Hauhonselän vehmailta rannoilta olivat Syvälahteen ja Hytölään matkaajat, edelliset selän pohjoisrannalle olevasta Nurmen kylästä ja jälkimmäiset etelärannalta, lähellä Hauhon kirkkoa sijaitsevasta Skyttälän kartanosta. Viereisen Ilmoilan selän rannalta, Ilmoilan kylästä saapuivat Kertoneräsijan miehet. Hietalahteen menevä venekunta tuli Hauhon itäosasta, Pyhäjärven rannalla olevasta Portaan kylästä. Kaksi venekuntaa oli nykyisen Hauhon ulkopuolelta. Näistäkin toinen, Mäkelän talon seudulle mennyt tuli Hauhon ent. kappelista Luopioisista, aivan Hauhon rajalla olevasta Kouvolan kylästä. Kuudes venekunta oli kotoisin idempää, Lammin Tirmulan kartanosta. Sen matkanpää oli Lohilahti. Lammi on vanha pitäjä, mutta on aikoinaan eronnut Hauhosta.
Tässä kuvatut omistussuhteet tarkoittavat eräkauden loppuvaiheen aikaista tilannetta. Koska erämaita saatettiin myydä, on mahdollista, että omistussuhteet ovat voineet muuttua eräkauden aikana. Ilmeistä on kuitenkin, että Sumiaisten erämaat ovat aikoinaan olleet Suur-Hauhon erämaita.
Sumiainen on ollut osa sitä eräHauhoa, jota Laukaakin on ollut.
Erämaiden omistajat ovat olleet maanomistajia. Sumiaisten kuudesta eräomistajasta neljä oli talonpoikia.Kaksi erämaata oli vapaasukuisten hallussa.Edellä on jo ollut puhe Skyttesuvun omista-
masta Hytölästä. Toinen aatelin hallussa ollut erämaa oli Lohilahti, jonka erämaiden asuttamisen aikana omisti Lammin Tirmulan herra ja Itäisen Karjalan tuomari Eerik Boije, Tirmula ja Lohilahti olivat joutuneet hänelle vaimon perintönä. Tämän esi-isät olivat monen sukupolven aikana omistaneet taloja Hauhon seudulla. Mahdollisesti Lohilahden on omistanut talonpoikainen mahtisuku, joka sitten suorittaessaan kuninkaalle ratsupalvelusta tai toimiessaan virkamiehinä on kohonnut vapaasäätyyn. Mutta on myös esimerkkejä siitä, että aatelisto vartavasten hankki itselleen erämaita. Nämä olivat senaikaisia tuloatuottavia pääomasijoituksia.
Aateliston omistamat erämaat joutuivat olemaan erikoisasemassa. Ne jäivät edelleen vanhojen isäntiensä omistukseen, mutta nämä antoivat ne talonpoikaisten vuokraajien , lampuotien viljeltä-
viksi.
Palaamme nyt 1500-luvulla suoritettuun Keski-Suomen erämaiden asuttamiseen. Tarkoituksena oli se, että hämäläiset saisivat asettua uudisasukkaiksi entisille erämailleen, mikäli haluaisivat. Hämäläisillä oli kuitenkin harvemmin kiinnostusta asiaan ja jäivät mieluummin vanhalle kotiseudulleen. Savolaiset taas hyvin mielellään antautuivat uudisasukkaiksi, saadessaan siihen tilaisuuden.
Jo erämaiden tarkastustilaisuudessa hyväksyttiin useat uudisasukkaat, jotka asettuivat kukin viljelemään entistä eräkappaletta. Pari Sumiaisten erämaata - Keitele ja Hietalahti – todettiin asumistarkoitukseen kelpaamattomaksi. Mikä tähän lieneekin ollut syynä, niin muutamia vuosia myöhemmin näyttää uudisasukas asettuneen näihinkin paikkoihin.
Luettelen uudisasukkaat, jotka nyt ryhtyivät viljelemään Sumiaisten uutta eräkappaletta.
Kertoneräsijaan hyväksyttiin Juho Matilainen uudisasukkaaksi. Sumiaisten kirkon seudulle
Hietalahteen tuli eräs Esko Olavinpoika. Tällä ei liene ollut tarpeeksi intoa uudisraivaajaksi ja hän
luopuikin pian yrityksestään. Kirkon seudulle asettui silloin kaksi uudistalollista Paavo Kähkänen ja
Antti Kokkonen. Molempiin aateliston omistamiin erämaihin isännät ottivat lampuodit. Lohilahteen
tuli Lauri Mäkäräinen ja Hytölään Juho Mäkeläinen. Keiteleen Syväänlahteen asettui Lasse
Viroinen. Mäkelän talon paikalle tuli isännäksi Juho Mäkeläinen, samanniminen kuin Hytölässä.
Olen edellä verrannut Sumiaisten eräkappaleita jakokuntiin. Jakokuntia on kuitenkin 7. Tässä
tarkastelussa ei huomioida Raikkouden kylän Ukon kantatalon maita, sillä tämä talo on alkuaan
kuulunut Paadentaipaleen kylään, siis Äänekosken puolelle, eikä muodosta omaa jakokuntaa.
Seitsemäs eräkappale on kuitenkin ollut olemassa ellei nyt ole kysymys alueesta, jota kukaan ei ole
omistanut. Muutamia vuosikymmeniä muiden uudistalojen perustamisen jälkeen ilmestyy tileihin
v. 1587 uusi talo. Talon omistaa aatelisherra, Janakkalan Monikkalan isäntä Hannu Hannunpoika,
hyvin tunnettu mies senaikaisista puoluetaisteluista. Taloa viljeli lampuoti. Vasta v. 1601 saamme
tietää, että hän on nimeltään Pekka Rehunen. Tämä omistus on Sumiaisjärven eteläpuolella,
Mäkelän eli Hietalahden ja Hytölän välissä. Lampuodin talo oli Saarikkaanjärven rannalla. Isännän
Hannu Hannunpojan appi oli edellä mainittu Eerik Boije, Lohilahden omistaja. Onkin hyvin
luultavaa, että Rehula –kuten voisimme taloa kutsua- on kuulunut Hannu Hannunpojan vaimon
perintönä saamiin omistuksiin ja ollut aikaisemmin samoilla omistajilla kuin Lohilahti. Näin ei ole katsottu tarpeelliseksi sitä erikseen mainita, sen ollessa asumaton.
Mistä sitten uudisasukkaat olivat kotoisin ? Esko Olavinpoika, joka yritteli kirkon seudulle, on ilmeisesti ollut hämäläinen, sillä savolaiset esiintyvät yleensä sukunimellä varustettuina. Mitä sukunimellä mainittuihin uudisasukkaihin tulee, niin on samansukuisia näihin aikoihin useiden talojen isäntinä Savossa lukuun ottamatta Viroista, jota nimeä ei näy esiintyvän Savossa. Matilaisia tai Mattilaisia on vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan talollisina 11 talossa, Kokkosia 10:ssä, Mäkeläisiä, Rehusia ja Kähkösiä 4:ssä ja Mäkäräisiä 3:ssa talossa. Voinemmekin pitää varmana, että tämän nimiset uudisasukkaat ovat kotoisin Savosta. Vaikeampi on sanoa, mistä päin Savoa kukin on tullut. Laskemalla kysymyksessä oleviin sukuihin kuuluvien talollisten lukumäärän Savon eri pitäjissä, voimme päästä jonkinlaiseen todennäköisyyteen, mistä päin Sumiaisiin on muutettu. Huomaamme silloin, että eniten näitä on ollut Visulahdessa, nyk. Mikkelin kaupungin pohjoispuolella 13 ja Juvalla 11 talollista. Näitä pitäjiä voimme siis lähinnä pitää ensimmäisten Sumiaisten syntymäseutuna. Mainittakoon, että Mäkäräisiä, jota sukua asettui Sumiaisten Lohilahteen, oli talollisina hopeaveroluettelon mukaan ainoastaan Visulahdella.
Syvälahden isäntäsuvun sukunimi Viroinen, joka myöhemmin esiintyy myös muodossa Virolainen,
viittaa Virolaiseen sukuperään. Näihin aikoihin Ruotsin valta alkoi ulottua Viron puolelle Suomalaisen Klaus Kristerinpoika Hornin johtaman joukon otettua Tallinnan kaupungin haltuunsa. Tämä on tietenkin vaikuttanut lähentävästi Viron ja Suomen välisiin suhteisiin.
Meillä on nyt selvillä Sumiaisten talojen ensimmäiset isännät. Tarkastamme nyt vielä näiden talojen omistussuhteita muutaman sukupolven aikana ja uusien talojen perustamista tänä aikana.
Kirkon seutua Mäkelää ja Rehulaa ruvettiin kutsumaan Sumiaisten kyläksi. Kirkon seudun toisessa talossa pysyy Kähkösen suku omistajana 1600-luvulle saakka, kunnes 1636 isännäksi tulee Pekka Savolainen, Savosta kotoisin, ja hänen mukaansa aletaan taloa kutsua Savolaksi. Toisessa talossa Antti Kokkonen on vain pari vuotta isäntänä ja isännäksi tulee Olli Ruuskanen, savolaista sukua hänkin. Parinkymmenen vuoden kuluttua Ruuskasen talo yhdistetään Savolaan, joka sitten 1620-luvulla jakaantuu kolmeen osaan, Savolaan, Hakolaan ja Tiitilään.
Mäkelää hallitsee Mäkeläisen suku 1600-luvun puoliväliin saakka, sitten tulee isännäksi hämäläinen mies , Perttu Hämäläinen.
Saarikkaanjärven rannalla oleva talo jakaantuu 1621 kahtia, jolloin syntyvät Saarikas eli Sorri ja Sormunen eli Rehula. Kummassakin osassa ovat edelleen lampuoteina Rehusen suvun jäsenet.
Hytölä on luettu –merkillistä kyllä- viime vuosisadalle saakka Laukaan Lievestuoreen kylään. Syynä olivat maanomistussuhteet. Aatelin Skytte-suku, joka omisti Hytölän, omisti nimittäin taloja Laukaan Lievestuoreella. Hytölän lampuoteina oli Mäkeläisiä 1600-luvun alkuun saakka, jolloin lampuodiksi tulee Matilasta Pekka Matilainen. Hytöset ovat myöhemmän ajan tulokkaita.
Matilaa, Lohilahtea ja Syväälahtea ruvettiin kutsumaan Raikkouden kyläksi.
Matila oli sumiaisten vaurain talo. Siihen onkin kuulunut puolet koko Sumiaisten pinta-alasta.
Matilan talon maalla oli tilaa useammallekin talolle. Pari talonpoikaa läksi talon erämaihin raivaamaan itselleen uusia uudisviljelyksiä ja näin syntyi 1630-luvulla nyk. Konneveden pitäjän vastaiselle rajalle Haapamäen ja Raution uudistalot. Raikkoudenniemellä oleva Matila oli vähän aikaisemmin jakaantunut kahtia. Toinen puolisko sai vähän myöhemmin nimen Savola. Matilaisen elinvoimainen suku hallitsi edelleen kaikkia näitä uusiakin taloja. Olemme nähneet suvun levinneen myös Hytölään.
Lohilahti oli Lauri Mäkäräisen viljeltävänä 1570-luvulle saakka. Sen jälkeen olivat lampuoteina Mikko Talikainen ja Olli Väisänen, molemmat savolaisia.
Syvälahdella hallitsi Virosen suku 1600-luvun puoliväliin saakka, jolloin isännäksi tuli Olli Kansanen, v. 1627 Syvälahden talo oli jakaantunut kahtia, jolloin Pekka Vironen perusti Pynnönsaareen uudistalon. Hän ei kuitenkaan kauan jaksanut hoitaa taloaan. Kadot ja raskaat verot tekivät talonpojan elämän noihin aikoihin hyvin vaikeaksi. Useita taloja jätettiin autioiksi. Näin kävi myös Pynnönsaaren talon. Uusi isäntä savolainen Sipi Pynnönen otti tämän autiona olleen talon viljeltäväksi v. 1640. Hänen nimestään niin saari kuin talokin on saanut nimensä. Pynnösen suku ei saarella tullut pitkäikäiseksi, sillä Sipin jälkeen joutui tämäkin talo Matilaisen suvun haltuun.
Näin olemme seuranneet Sumiaisten asutushistoriaa 1600-luvun puoliväliin. Hyvin vähäinen asutus oli vielä. Kun vakinaisen asutuksen syntymisen aikaan perustettiin Sumiaisiin 8 taloa, oli niitä sata vuotta myöhemmin 14. Asukkaita niissä tuskin lienee ollut paljon yli 100 hengen.
Hämäläiset ovat muinaisina aikoina harjoittaneet Sumiaisissa pyyntielinkeinojaan. Jo kaukaisista ajoista saakka maa on ollut jaettuna noiden erämiesten, Hauholaisten, yksityisesti omistamiin kappaleisiin, erämaihin. Näitä on ilmeisesti ollut 8, sillä Keiteleen 2. miehen erämaa on yhdistetty kahdesta erillisestä. Kun maata uuden ajan alussa tarvittiin asuttamistarkoituksiin, niin valtiovalta pakotti hämäläiset talolliset luopumaan maaomaisuuksistaan Sumiaisissa, kuten muuallakin Keski-Suomessa.
1500-luvun asutuspolitiikkaa voimme verrata oman aikamme maanhankintalain mukaiseen asuttamiseen. 1500-luvulla vain ei maksettu minkäänlaisia korvauksia luovuttajille. Valittivatpa Hämäläiset vielä vuosisatoja myöhemmin saavansa maksaa veroja vanhoista keskisuomalaisista kalavesistään.Savolaisten ottaessa haltuunsa hämäläisten entiset erämaat, säilyivat erämaat, säilyivat erämaiden vanhat rajat. Niistä tuli vain jakokuntien rajoja. Käsittääkseni perustuu Sumiaisissa nykyinen maanjako vanhimmalta osaltaan kaukaisiin erämaiden perinteisiin. Otaksuisin noiden vanhojen rajojen monessa tapauksessa syntyneen erämiesten pyyntipoluista. Sumiaisissa voisi viitata Hytölän ympärysrajan Pukaranpolkuun.
Olemme viipyneet eräissä Sumiaisten historian varhaisimmissa vaiheissa. Karua ja ankaraa on ollut uudisraivaajien elämä, heidän taistelunsa kovaa luontoa vastaan melkein asumattomilla erämailla. Kaikki he ovat yrittäneet parhaansa, toiset tosin väsyen kesken. Heidän työnsä elää myöhempien sukupolvien Sumiaisissa ja vielä nykypäivän Sumiaisissa. Heidän raivaamiaan peltoja viljellään vieläkin. Nykyinen sukupolvi ei ole yksin. Se voi oppia isiltään, heidän työstään ja heidän uskostaan. Se voi kestää siinä, missä isätkin ennen. Ja kerran se on jättävä tämän erämaasta vallatun maan lapsilleen.
(julkaistu Keskisuomalaisessa 184-85 / 1955)
Keskisuomalaiselle fil.maist. Nils Berndtson

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

http://web.telia.com/~u72802835/tommypo ... juuret.htm

Sähköposti:

x-internet@hotmail.com

[Kuohar1]

Tämän vastauksen syy on se, että vasta nyt olen liittynyt aktiivimmin keskustelupalstalle ja todennut, ettei joulukuiseen kysymykseesi liene vastausta tullut. Joten, kyllä on tietoa suvustamme Savolainen, joka on lähtöisin Sumiaisten Sumiaiskylän Rantalasta. Tuo Pekka Jussinpoika on Rantalan isäntänä jo 1635 ja vuotta myöhemmin myös Savolan ja nämä isännyydet kestävät vuoteen 1655. Maisteri K.J.Jalkasen "Rautalammin hallintopitäjän historiassa, 1900" on maininta, että "Summasjärven" - tarkoittaa Sumiaisjärveä - alueella jo vuonna 1586 on ollut Savolainen-niminen asukas. Lienee Pekka Jussinpojan isä - tuskin isoisä.
Täällä päin Savolaisten suvusta on melkoinen data Veli Rytkösellä, joka on mikrofilmeiltä kirkonkirjojen tietoja kerännyt ja Sukujutut-ohjelmalle tallentanut jo yli 7000 (siis seitsemäntuhatta) sukutalun verran. Tiedot ovat Pekka Jussinpojan kolmesta pojasta kahden jälkeläisistä, nimittäin Matin ja Eskilin. Kolmannesta Lars-nimisestä ei toistaiseksi ole löytynyt mitään tietoa. Eskil on minun esi-isäni 13 sukupolven takaa.
Tässä nyt aluksi lyhykäisesti.

Suolahdessa asuvan Veli Rytösen luvalla annan hänen yhteystiedoistaan seuraavat:
s-posti veli.rytkonen(at)mbnet.fi, puh. 040-1841006.

Arvostan osoittamaasi kiinnostusta sukuamme kohtaan. Minä en ole sukututkija vaan ilmoitan aina saaneeni "istahtaa jo valmiiksi katettuun pöytään" eli selvittelemään juuriani jo tutkitusta aineistosta. Kunnia heille, joille kuuluukin. Tapanani on julistaa, että sukunimeni iso S-alkukirjain pitää suomentaa sanalla "SUPIKESKISUOMALAINEN", niin monta kautta ja kauas taakse päin juuriani tiedän. Huomaan Sinun olevan kiinnostunut myös Rutasista, Oksasista ja joistain muistakin, jotka myös minuun liittyvät.

Kernaasti jatkan keskutelua näistä aiheista. - Terveisin

Pekka Savolainen, Rinnekatu 16, 44120 Äänekoski, puh.014-522426, 040-7662491, e-mail psavol37[at]pp.inet.fi