Millaisia olivat oikeudenkäynnit 1900-luvun alussa?

[Kimpula]

Oli tuomari, lautamiehet, kantaja ja vastaaja ja heidän avustajansa (mutta usein heitä ei ollut), paikalle haastetut todistajat. Oliko yleisöä?

Pöytäkirjoissa sanotaan, että todistajat kertoivat kuulusteltaessa.... mutta kuka kuulusteli? Tuomari vai kantaja tai vastaaja tai heidän asiamiehensä?

Siis mistä saisi tietoja, millaisia olivat oikeudenkäynnit 1900-luvun alussa? Varmasti ne ei menneet samalla tavalla kuin yhdysvaltalaisissa tv-sarjoissa.

[Asko_A]

Tuli mieleeni, että vanhoista elokuvista voisi löytyä joitain viitteitä miten oikeudenkäynnit on suoritettu.
Tämä kyseinen on kyllä uudempaa ajankohtaa.
Tv:stä tuli jokin aika sitten Mauri Sariolan romaaniin perustuva elokuva vuodelta (Kolmas laukaus, 1959).
Uskoisin kuitenkin, ettei oikeudenkäynninkulku ole kamalasti muuttunut 1900-luvun alusta.
Muitakin elokuvia on varmasti, mutta nyt tuli tämä mieleeni.

[Kimpula]

Epäilen, että 50 vuodessa oikeudenkäynnit ovat voineet muuttua aika paljon -- ja että elokuvissa niitä on dramatisoitu. Ehkä 1900-luvun alussa kirjoitetut romaanit ovat myös samalla tavalla dramatisoituja.

[EevaH]

Aika laaja kysymys! Käräjillä käsiteltiin mm. riita- rikos- ja ilmoitusasioita. Kaikkein paras kuva syntyy lukemalla juttuja aikakauden tuomiokirjoista. Ainakin jo 1800-luvun puolivälistä lähtien on käräjäkirjuri merkinnyt aika tarkoin muistiin oikeuskäsittelyn kulun. Alkuperäisissä tuomiokirjoissa mukana ovat myös jutun liitteet (haaste, torppakontrahti, ruumiinavauspöytäkirja, jne), renovoiduista ne saattavat puuttua. 1800-luvun lopulta lähtien kirjattiin jutut suomenkielisillä alueilla suomeksi ja käsiala on yleensä siistiä ja helppolukuista.

Rikosasioissa kantajana oli yleinen syyttäjä (usein nimismies) tai jos kyseessä oli asianomistajarikos, tuli kantajan haastaa vastaaja oikeuteen.
Yleisöä oli kyllä paikalla, vanhempina aikoina oli jopa rahvaan velvollisuus tulla käräjille. Tosin ainakin jo 1700-luvulta lähtien saatettiin arkaluontoisimmat jutut käsitellä suljetuin ovin. Käräjillä suoritti tuomari todistajien kuulustelun ja usein on merkitty, että todistajat kertoivat "erikseen kuultuina". En tiedä käytännön järjestelyjä erikseen kuulemiselle, mutta luultavasti kutsutut todistajat päästettiin käräjäsaliin kukin vuorollaan. Kun todistaja oli todettu kelpoiseksi ja jäävittömäksi, joutui hän vannomaan todistajanvalan. Todistajien kelpoisuutta kysyttiin asianosaisilta ja lautakunnalta, mutta myös käräjärahvas sai halutessaan lausua mielipiteensä. Vakavimmissa rikoksissa suoritettiin etukäteen poliisitutkinta, jolloin ao. virkamies hoiti tutkinnan ja kuulustelun ja tuomari otti tutkinnan tulokset mukaan jutun aineistoon.

Oikeusavustaja oli paikalla, jos kantaja ja/tai vastaaja oli sellaisen hankkinut omalla kustannuksellaan. Yleisimpiä nämä olivat omaisuutta, etenkin maaomaisuutta koskevissa jutuissa, joissa avustajan asiantuntemus saattoi hyvinkin olla hintansa arvoinen. Tällöin avustaja hoiti oikeuskäsittelyn kokonaan päämiehensä puolesta, jonka ei tarvinnut välttämättä edes olla paikalla.

[Kimpula]

Käräjillä suoritti tuomari todistajien kuulustelun ja usein on merkitty, että todistajat kertoivat "erikseen kuultuina".

"Erikseen kuultuina" viittaa mielestäni siihen, että yleisöä ei päästetty käräjäsaliin. Sitä paitsi monta kertaa sanotaan, että todistaja "uudelleen sisään kutsuttuna kertoi..."

En tiedä käytännön järjestelyjä

Kaipaan nimenomaan käytännön järjestelyjä. Oikeuden pöytäkirjoissa kyllä kerrotaan oikeudenkäynnin kulku, mutta ei sanota kuka teki mitä (koska se on ollut tietenkin itsestään selvää niille, joita varten pöytäkirjat on tehty eli tuomareille ja lautamiehille).

Pöytäkirjoja olen lukenut useita satoja sivuja. Onneksi kaikki esivanhemmat eivät olleet kilttejä.