FRIDLANDER suku,(Saksa>) Mäntyharju. 1630.

Tänne voit lähettää sukututkimukseen liittyviä kysymyksiä, henkilöhakuja, linkkivinkkejä ja muuta sellaista.
tommypohjanen
Viestit: 485
Liittynyt: 14.10.2008 21:37
Viesti:

FRIDLANDER suku,(Saksa>) Mäntyharju. 1630.

Viesti Kirjoittaja tommypohjanen » 31.03.2010 00:01

Tietääkö kukaan lisää tästä FRIDLANDER suvusta?

FRIDLANDER suku,(Saksan Böhmistä,Friedlanderin maakunnasta>Ruotsiin)(>Viipuri>) Mäntyharju

Fridlander suvun esi-isän tulleen Ruotsiin Böhmistä, Friedlanderin maakunnasta ( taitaa olla kaupunkikin sillä nimellä ) arvoltaan kornetti, joku musiikkiupseeri.
Ensimmäinen Fridlander olisi ollut Ruotsin armeijan aseseppä, joka tuli sotajoukkojen mukana maahan.

FRIDLANDER 73,Nikolaus Johannis FRILLE*1630-†x.5.1714†Pieksämäki,Pöyhölä,*Pieksämäki,Mäntyharjun apulainen ja kappalainen,Pieksämäen ensimmäinen kappalainen 1673-1712 Pieksämäellä,Nicolaus Fridlander henkikirjoissa alkaen 1673"med hustru",Pieksämäellä asui ensin Pöyhölän kappalaispappilassa,jota kutsuttiin nimellä Rilla. vävy,aviossa kahdesti&Pieksämäki&1661
puoliso vaimo NN Thomasdotter ,( 2 puoliso=Walborg Henrica/Henricus(Tuomaantytär Heinricia)*1640-†28.8.1722*Mäntyharju).
lapsia:
Nicolaus*1662-+18.9.1737(/1757)*Mäntyharju,+Pieksämäki,sacell&6.8.1695,
X,
Margareta*1670-kuoli hyvin nuorena*Mäntyharju,
Bertil*1672.

(toisesta avioliitosta:
Elias*kastettu 14.7.1674-+25.2.1751*ja+Pieksämäki,Pöyhölä 2,&27.12.1698,
Joseph*1675-+23.3.1757*Pieksämäki,+Joroinen,torppari,syyskäräjillä x.11.1700 dömd för lönskeläger med (brita karjalain)&1709,
Michael*1676-*kastettu 27.2.1676*Pieksämäki&,
Elisabeth*n.1677-+1683,
Johan*1680-+23.2.1757*Pieksämäki, +Juva,sotam.(&1709),&1.7.1723,
Juudith*1690-+23.7.1758*ja+Pieksämäki&1710,
(?Bertil*1695&,)
Chatarina*n.1696-+2.6.1759,
Claes*1696-+1.12.1751*ja+Pieksämäki&1715.)

FRIDLANDER 86,Elisabeth*(n.)1664-†1.4.1751†(begraven)under kyrkan,*Mäntyharju/Pieksämäki†Rautalampi,*Pöyhölän pappila=tällä hetkellä ravintola ja majoitus(2009).2&27.9.1697 2 puoliso Bengt Benedictussson Cunelius*n.1660.
puoliso MAUKONEN 55,Elias*1640/*n.1654/*n.1655-†8.6.1696
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Mitään erikoista kappalaispappilaa ei ollut ennen kuin 1600-luvun lopussa, jolloin tarkoitukseen otettiin Pöyhösen autiotalot Pöyhölän kylästä ja saatiin sekä ensimmäiselle että toiselle kappalaiselle virkatalot samalla kertaa. Syy siihen, miksi kappalaisen puustellia ei aikaisemmin oltu varattu, lienee johtunut siitä, että kappalaiset asuivat omissa taloissaan, alkuaikoina tietenkin pappilassa. Lisäksi olivat 1600-luvun ensipuoliskon kappalaiset parhaastaan Heinricius-sukua, jolla suvulla oli omia taloja sekä kirkkoherran pappila käytettävänään.

Kappalaisen virkatalon varaamisen yhteydessä selitettiin, että Lauri Laurinpoika Pöyhösen sekä Abraham Rekonpoika Pöyhösen talot, ovat olleet ”ikivanhoja” autioita, joiden pellot lautakunnan ja muidenkin selitysten mukaan olivat kauttaaltaan viljelemättömiä. Niinpä sitten v. 1684 Pöyhölän talot maaherra Falckenbergin suostumuksella varattiinkin pitäjän kappalaisille. Tosin isovihaan mentäessä ei kukaan muu kappalainen kuin Nikolaus Frilander liene Pöyhölässä asunut. Myös Frilander hankki itselleen paremman talon lähempää kirkkoa ja Kirkonkylää. Pöyhölän pappila sijaitsi perin hankalan matkan takana soiden keskellä. Mainittakoon vielä, ettei kyseessä ollut mikään ”ikivanha” autio, sillä vielä 1660-luvulla Pöyhöset viljelivät mainittuja taloja, menettäen kuitenkin varallisuutensa ajalle tyypilliseen tapaan, ottamalla ratsuvelvollisuuden.

Pieksämäen ensimmäisten pappiloiden ulkonäöstä kuin myös sisustuksesta ei ole kovinkaan yksityiskohtaisia tietoja säilynyt. Kappalaisten virkatalot ja myös heidän omat talonsa ovat olleet ajalle tyypilliseen tapaan savutupia. Ensimmäisen kappalaisen pappilasta, Pöyhölästä eli Luukolasta, on säilynyt jonkin verran tietoja, toisen sen sijaan olemattoman vähän. Pöyhölä sijaitsi puolen peninkulman päässä kirkosta etelään, joten se oli kaukana, kuten usein valitettiin. Tätä valitti jo 1739 kappalainen Lyra tuomiokapitulille lähettämässään kirjeessä. Hän sanoi pappilan muutenkin olevan huonolla paikalla, sillä se oli keskellä laajaa suota. Hän ja kappalainen Fabritius olivat kirkkomatkoillaan miltei hengenvaarassa, ja heidän kuten seudun talonpoikainkin oli pidettävä tuohikenkiä, sillä kylmä vesi ulottui keväisin ja syksyisin yli polvien, väitti Lyra. Heidän edeltäjänsä olivatkin asuneet muualla. Lyra ehdotti, että Pöyhölä vaihdettaisiin lähempänä kirkonkylää sijaitsevaan kruunutilaan, jossa aiemmin oli asunut talollinen Elias Karjalainen. Anomus ei tuottanut tulosta.

Seuraava kappalainen Klemens Fabritius ei asunut pappilassaan, vaan omistamallaan tilalla. Pöyhölää viljeli lampuoti, vuokraaja, jolloin se pääsi rappeutumaan. Abraham Lindin tultua kappalaiseksi tämä vaati seurakuntaa laittamaan Pöyhölän asuttavaan kuntoon (1782). Kun seurakuntalaiset olivat antaneet Fabritiukselle muutamia kappoja viljaa joka talosta, jonka hän oli käskyttänyt oman talonsa hyväksi, oli osa seurakuntaa sitä mieltä, ettei korjaus kuulunut heille. Suurin osa, säätyläiset etunenässä, olivat sen sijaan halukkaat uhrauksiin pappilan hyväksi. Tähän velvoitti maaherra sittemmin vastahakoisetkin.

Perusteellista korjausta ei kuitenkaan näytä suoritetun, koska jo kolme vuotta myöhemmin (1785), hänen seuraajansa Lukanderin tullessa seurakuntaan, todettiin Pöyhölän olevan täysin rappiolla, ja sekä karja- että miespihan rakennusten kaipaavan uudelleen rakentamista. Lukander lupasi itse huolehtia rakentamisesta seurakunnan talojen antaman neljän viljakapan ja kahden hopeakillingin korvausta vastaan. Rakentaminen edistyi kuitenkin hitaasti, ja vielä kaksikymmentä vuotta myöhemmin uusi kappalainen Ischander valitti kolmen ”laillisen huoneen”, rehuaitan, leivintuvan ja ruoka-aitan puuttuvan.

Seuraava kappalainen Polen asui omassa kirkkoa lähellä olevassa talossaan, Pienolassa, jona aikana lampuoti jälleen päästi Pöyhölän rappeutumaan. Polen alkoi kuitenkin vaatia, että tila oli laitettava asuttavaan kuntoon. Seurakunta sai Polenin aluksi suostumaan siihen, ettei korjauksia vielä suorittettaisi myöntäen, ettei Polen eikä hänen perikuntansa ollut missään määrin vastuussa tilan rappiosta. Kun lykkäysaika kului umpeen, ei seurakunta kuitenkaan ollut halukas korjauksiin, josta syystä Polen valitti maaherralle. Tämän painostuksesta seurakunta lupautui 1837 korjaamaan, mutta pyysi vielä neljän vuoden lykkäystä. Polen myöntyi tähän.

Määräajan kuluttua oltiin todella niin pitkällä, että pitäjänkokouksessa kiisteltiin, annettaisiinko Pöyhölän rakennustyöt (melkein kaikki oli näet uudelleen rakennettava) urakalla suoritettavaksi vai tehtäisiinkö vanhaan tapaan päivätöinä. Ensin mainittu mielipide voitti, ja urakoitsijaksi valittiin alimman tarjouksen tehnyt Petter Mankonen Haukivuorelta. Vasta 15 vuotta myöhemmin oli Pöyhölä kappalaiselle luovutuskunnossa, sillä seurakunnan ja Mankosen välille syntyi riitaisuuksia, ja urakoitsijan työ jäi kesken. Osa puolivalmiita rakennuksia ennätti lahotakin ennen kuin töitä jatkettiin. Uusi Pöyhölä tuli seurakunnalle kalliiksi.

Kappalaisen pappilan peltoala arvioitiin 1820 noin 12 geom. tynnyrin alaksi (6 ha). Se näyttää kasvaneen varsin nopeasti, koska sen tuotto arvioitiin vuosisataa myöhemmin 100 tynnyriksi (kylvö 16 tr.) Heinän tuotto oli 1820-luvulla kahdeksan parmasta ja 1870-luvulla 50 talvikuormaa. Kaksi hevosta, kahdeksan lehmää ja joukko muuta karjaa oli tuolloin talon heinissä. Torppia oli viimeksi mainittuna ajankohtana neljä, ja ne maksoivat verona 260 päivätyötä (rahana) ja 2 ½ leiviskää voita.

(Pieksämäen Seudun Historia, Pekka Lappalainen, 1961)

Pöyhölän pappila on ollut seurakunnan omistuksessa aina 1950-luvulle saakka. Viimeisin rovasti, joka Pöyhölässä asui oli Artturi Siivonen. Hänen virkakautensa oli pitkä ja hän piti sekä rakennuksista että pappilan puutarhasta hyvää huolta. Voisi sanoa, että pappila eli kukoistusaikaansa. 1950-luvun jälkeen pappilaa isännöi Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys parinkymmenen vuoden ajan ja sen jälkeen se on ollut yksityisomistuksessa.
----------
FRIDLANDER

Fridlanderin vaimon isä
Thomas Henrici:Mäntyharjun kirkkoherra 1646-1666,Mäntyharjun kappalainen 1639-46, kirkkoherra 1646-66. Asui Paasolassa. Tuomas Heikinpoikaa (Thomas Henrici) edeltänyt kappalainen 1616-26 ja kirkkoherra 1626-46 oli Nuutti Matinpoika Tallberg. Herra Nuutin leski Anna Matintytär jäi poikansa kanssa asumaan Kyttälän kylän Ahtialan tilaa, ja samoin teki Tuomas Heikinpojan leski, joka oli naittanut tyttärensä Martti Paasoselle. Täällä asui jonkin aikaa myös hänen poikansa Heikki Tuomaanpoika. Kerran Pertti Paasonen Paasolasta oli kutsunut luokseen molemmat papit, Nuutin ja Tuomaan. Näiden välillä syntyi riita ja he ryhtyivät kiistelemään ruotsiksi ja latinaksi. Kappalainen oli saanut kiinni kirkkoherran tukasta ja hän oli haukkunut tätä vanhaksi koiraksi. Kummankaan puolen ei kursailtu käyttäytymisessä. (Martti Favorin, Mäntyharjun historia I, s. 102-104).
Akiander kirjoittaa paimenmuistiossaan Mäntyharjun kirkkoherrasta Thomas Henricistä seuraavasti. ”Erhöll på Gustaf Evertson Horns befallning till landshöfdingen i Wiborg 15 tunnor spanmål till sitt underhåll för år 1658, enligt följande skrifvelse: ’Hos mig hafver kyrkoherden i Mäntyharju hr Thomas supplicando andragit, huruledes hans antecessorer vid samma gäll hafva årligen njutit af kronan ett visst underhåll till 30 tunnor spanmål, för det ringa gällets skull, eftersom det icke kan eljest sin kyrkoherde föda. Men nu, sedan samma underhåll är af staten uteslutet, har han derigenom råkat i en sådan armod och fattigdom, att han nödgas tigga sig föda, hvar han icke blifver med något af kronan undsatt. Jag hafver fördenskull, i anseende till hans stora fattigdom, på hans kongl. maj:ts nådiga behag efterlåtit honom halfparten emot det underhåll hans antecessorer haft hafva, så att denne må bekomma i detta år 1658 femton tunnor spanmål, och må han vidare söka kongl. maj:t eller det kongl. kammar-kollegium om detta underhåll, eftersom jag ock hans olägenhet och den hjelp jag nu honom gör det kongl. kammar-kollegium aviserandes varder. Befaller hr generalmajoren och landshöfdingen i Guds milda beskärm till all god välgång. Wiborg den 16 mars 1658. Gustaf Horn Evertson.’” (Matthias Akiander, Herdaminne, s. 72-73).
Kirkkoherra Tuomas Heikinpojan tyttären Valpurin nimeksi on merkitty Pieksämäen kirkonkirjoihin Heinricia, mikä viittaa sukunimeen Heinricius. Nimi tulee kuitenkin Tuomaan isän Heikin nimestä. Mielenkiintoista on, että Pieksämäen papistossa oli Heinricius-nimisiä 1600-luvussa, ennen Tuomas Heikinpojan vävyn Niilo Frilanderin kappalaisaikaa Pieksämäellä. Pieksämäeltä ei kuitenkaan löydy ketään Tuomaan isäksi sopivaa Heinriciusta.
(Eli viittaan sukututkija Tommy Koukan tekemiin sukututkimuksiin.) Brita Olofdotter oletettu Thomas Heinriciusen aviovaimosta seuraavia tietoja:
Mäntyharjun kirkkoherran herra pastori Tuomas Heikinpojan (Thomas Henri) leskivaimo Riitta Olavintytär (Brita Olofsdotter) haastoi vuonna 1666 vävynsä herra Niilo Frilanderin (Nils Frilander) siksi, että hän tahtoi hallita sitä verotilaa, josta hänen miestään oli elinaikanaan verotettu, ja hänelle oli haitaksi viljellä tilaa siitä huolimatta, että hänen täytyi vuosittain maksaa verokymmenyksiä siitä. Tähän herra Niilo Frilander vastasi, että hän appensa ja kantajan luvalla oli pystyttänyt kolme taloa tilalle ja tämän lisäksi oli molempien luvalla viljellyt tilaa. Leski vastasi, että herra Niilon on kyllä sallittu asua rakentamissaan taloissaan, mutta ei viljellä taloa, koska hän (eli leski) voi sitä paremmin käyttää hyödykseen toisen vävynsä Martti Laurinpoika Paasosen (Mårten Larsson Pasoin) kanssa. Talo oli valtionmaita, ei perintömaita. Koska tämä kirkkoherran leski ei tahtonut sallia, että herra Niilo asuu samalla tilalla hänen haitaksi; näin ollen oikeus tunnusti, että mikäli herra Niilo ei voinut tehdä sovintoa anoppinsa kanssa, hän muuttakoon sieltä ja vieköön mukanaan rakentamansa talot tai myyköön ne kenelle tahansa.
Vuoden 1669 maaliskuussa pidettiin Lappveden kihlakunnan pohjoisosan lailliset yleiset talvikäräjät, jossa esiin astui mäntyharjulaisen Herra Tuomaan leskivaimo Riitta Olavintytär valittaen, että hän oli ottanut vävynsä Martti Laurinpoika Paasosen luokseen kruununtilalle, jonka hänen miehensä eläessään oli sallimuksesta ottanut hoitaakseen. Kuitenkin, koska hän ei voinut tulla toimeen tämän kanssa sen jälkeen kun Martin vaimo eli hänen tyttärensä oli kuollut ja hän oli saanut poikansa Heikki Tuomaanpojan kotiinsa, hän anoi eroon vävystään. Koska tämä köyhä leskimies oli ainoana ottanut hoitoonsa tämän talon, että hänen vaimollaan olisi hänen jälkeensä jotain minne voisi leskenä päänsä kallistaa. Siis oikeus ei voinut tehdä tähän mitään muutosta, vaan korkeamman esivallan armollinen isännyys, joka kaikessa tarkoittaa lainmukaista tunnustusta lesken oikeuteen hallita taloaan ja oikeutta maksaa siitä Kuninkaalliselle Majesteetille ja Kruunulle. Tämän mukaisesti hänellä oli myös oikeus ottaa luoksensa sellaista kunniallista väkeä, jonka kanssa hän voi tulla toimeen. Kaskialueella, jonka tämä Martti oli yhdessä anoppinsa kanssa pannut tilan mailla vieraiden hakkuuseen, oli nykyisin vuosikasvua. Oikeudessa julistettiin, että leski joka maksaa veroa tilasta saa siitä maantuoton ja ne, jotka olivat vuokranneet tältä Martilta, hakekoot vahingonkorvausta häneltä. Mutta siitä suuresta kaskesta, kooltaan kolmen tynnörin 27 ½ kapan suuruinen kylvö, minkä Martti oli lesken väen kanssa yhdessä polttanut ja omalla siemenellään kylvänyt, sai Martti satonsa ja jakaisi sitten vuosisadon kahtia niin, että molemmat saisivat puolet. Martille annettiin lupa viedä pois kolme pientä aittaa, jotka hän oli tuonut ja pystyttänyt tilalle omin varoin, vielä määrätä lautamiehet Reko Paasonen, Sipi Pyy ja Juho Neuki arvioimaan mitä tämä Martti oli voinut ansaita tuvan, aitan ja navetan parannuksesta omin varoin, minkä jälkeen hän oli saava siitä maksun. Mutta siitä kaskesta, minkä Martti tuona vuonna 1669 oli hakannut, myönsi lautakunta, että Martti ja leski, jotka molemmat käyttivät yhtä paljon väkeä sen kuntoon saattamiseksi, kylväisi Martti ensimmäisen sadon omalla siemenellään ja jakaisi sitten ensimmäisen vuosikasvun tasan. Mutta molemmat kylväisivät puoleksi ja jakaisivat kasvun niin kauan kuin molemmat voisivat satoa puolikkaastaan nauttia.
----------
FRIDLANDER
Suvun juuret Ilmo Siparin kirjasta saatujen tietojen mukaan
Tiedot perustuvat opettaja Ensio Frilanderin selvitykseen :
"Alunperin saksalainen pappi Frille tuli Ruotsiin ja sieltä Suomeen sekä muutti joko Ruotsissa tai Suomessa nimensä ruotsinkieliseksi."

Ja toisaalla suora lainaus opettaja Alma Johanna Ruoholan o.s. Frilander kirjeestä 13.2.1951
"SOK:n neuvoja Oskar Frii ( nimi monella tavalla kirjoitettu) kertoi veljensä ( molemmat jo kuolleet) Oulun l. kirj. tarkastajan ottaneen sikäli selvää, että tietää esi-isän tulleen Ruotsiin Böhmistä, Friedlanderin maakunnasta ( taitaa olla kaupunkikin sillä nimellä ) arvoltaan kornetti, joku musiikkiupseeri "
"M.m. Frii mainitsi, että se homma hänen veljelleen maksoi monta silloista markkaa. Se oli kallista lystiä."
Tiedot Alma Johanna sai Otto-veljeltään.
Kummasakaan versiossa ei ole tietojen lähteitä tarkemmin.MarjaToi

Erään käsityksen mukaan ensimmäinen Frilander olisi ollut Ruotsin armeijan aseseppä, joka tuli sotajoukkojen mukana maahan. Hänen alkuperämaansa olisi ollut Saksan Böömissä oleva Friedlandin maakunta. Toisen käsityksen mukaan alun perin saksalainen pappi Frille olisi tullut Ruotsiin ja sieltä Suomeen sekä muuttanut joko Ruotsissa tai Suomessa nimensä ruotsinkieliseksi.
Mahdollista on, että Nikolaus Johannis Frilander eli Frille olisi ollut vuonna 1410 Halikon kihlakunnantuomarina olleen Håkan Kristiernsson Frillen (k. 1439 Turku) jälkeläinen.

Nicolaus Frilanderista Sipari kertoo:
Kappalainen 1664 Mäntyharjulla, josta muutti Pieksämäelle. Asui ensin Pöyhölän kappalaispappilassa ja sai pian vuoden 1673 jälkeen omistukseensa Pyhityn kylän vanhan talon nr 3 eli Meijerhovin. Erään 1666 pidetyn oikeudenkäynnin yhteydessä Nils mainitaan Mäntyharjun kirkkoherran lesken Britan vävynä eli oli vihitty ennen 1666 ja hänen vaimonsa on silloin täytynyt olla avioliittoiässä (16-17v). Onko Nilsillä ollut kaksi avioliittoa kirkkoherran kahden eri tyttären kanssa?
Vanhempi tytär olisi pitänyt syntyä viimeistään 1649 (1666-17), olisi kuollut ja Nils avioitui sen jälkeen nuoremman sisaren kanssa? - Puoliso 1. ehkä ennen 1662 NN Heinricia. -Puoliso 2 ehkä ennen 1666 Mäntyharju Walborg Heinricia. Syntynyt ilmoitetun kuoliniän (65) mukaan laskien noin 1655-1656 Mäntyharju.Kuollut 65 v. ikäisenä vanhuuteen 28.8.1722 Pieksämäki, Pyhitty. Vanhemmat Thomas Henrici ja Brita Olofintytär.

Näin Ilmo Sipari tutkimuksissaan.
näistä nimistä: mihin lähteeseen perustuu äiti-Valpurille annettu sukunimi? Itse olen nähnyt ainoastaan etunimen. Koska Heinricius (feminiinissä Heinricia) on puhdas sukunimi ja Henrici (=Henrikinpoika/tytär) taipumaton patronyymi joka ei koskaan (ainakaan tässä vaiheessa historiaa) kangistu perinnölliseksi sukunimeksi, olisiko todennettavissa herra Nilsille kaksi avioliittoa: ensin Mäntyharjun kirkkoherrantyttären kanssa (annetaanko hänelle itse asiassa koskaan lähteissä etunimeä?) ja sitten Heinricius-sukuun kuuluvan nuoremman Valpurin kanssa? Mutta tämän hypoteesin silkka ääneenlausuminen vaatisi jo henkikirjojen lueskelua.
Työssään Sipari on käyttänyt Hämeenlinnan maakunta-arkistosta löytämiään tietoja seurakuntien historiakirjoista (syntyneet, vihityt, kuolleet , muuttaneet, lasten-ja rippikirjat).Hän on saanut tietojaan myös kansallisarkistosta.
--------

Siparin tiedot näyttävät siis perustuvan yhtäältä seurakunnan rippi- ja historiakirjojen pohjalta tehtyyn sukututkimukseen, toisaalta valistuneeseen arvailuun. 1600-luvun genealogian kannalta näiden anti voi jäädä laihaksi. Kansallisarkistostakaan ei hevillä tietoa saa, jollei sitä sieltä itse etsi, ja tarkasteltaessa herra Nilsin avioliitto(j)a, juuri henkikirjojen tiedot saattaisivat nousta ratkaisevaan asemaan, ellei muita käräjäjuttuja ole luvassa.

Tuomas Henrikinpoika oli Mäntyharjun kappalainen 1639-46, kirkkoherra 1649-66 (tosin edellinen kirkkoherra kuoli 1646 ja herra Tuomas lienee siirtynyt hoitamaan välittömästi tätä tointa). Hänen varhaisvaiheensa lienevät tuntemattomat, mutta en näe mitään todennäköistä linkkiä hänen ja minkään suvun välillä, joka sittemmin käyttää nimeä Heinricius. En tiedä, onko häntä yritetty sovittaa Henrik Mårteninpoika Fateburin pojaksi, mutta lähteisiin se ei ainakaan perustu. Ajallisesti se tosin olisi mahdollista. Oli miten oli, herra Thomas ei ymmärtääkseni missään lähteessä kutsu itseään Heinriciukseksi ja nimi olisi kai ainoa peruste liittää hänet tai hänen tyttärensä tällaiseen sukuun. Mutta missä asiakirjassa herra Nilsin leskelle Valborgille edes annetaan sukunimeä?! Tämä kysymys on mielestäni avainasemassa. Hänhän kuoli Pieksämäellä 1722, eikä häntä ehdi tavata muualla kuin seurakunnan varhaisimmassa rippikirjassa, jossa hän edustaa pelkällä ristimänimellään. Mihin lähteeseen siis viittaavat kaikki ne, jotka esittävät herra Nilsille mahdollista Heinricius-sukuista vaimoa???

Jos oletetaan herra Tuomaan astuneen virkaansa Mäntyharjun kappalaisena vastavihittynä pappina, hän lienee vastikään saavuttanut ordinaatioon edellytettävän iän, n. 25 vuotta, eli hänen syntymänsä sijottuisi jonnekin 1600-luvun ensineljännekselle, ja hänen lastensa syntymä sijoittuisi luontevasti hänen virkavuosiinsa. Silloin hänen tyttärensä olisi voinut syntyä 1640-luvun ensimmäisinä vuosina ja solmia vuoden 1660 vaiheilla avioliittonsa. Mutta: noin monen aikuiseksi eläneen lapsen äiti hän tässä tapauksessa tuskin on, eikä ainakaan synnytä enää 1690-luvulla. Mutta henkikirjoista voisi ehkä todentaa vuosia, jolloin kirkkoherra ei maksa henkirahaa vaimostaan ja olisi todennäköisesti siis tuolloin väliaikaisesti leskeytynyt.

Mäntyharjun kappalaisten tai muidenkaan kirkollisten toimihenkilöiden riveissä ei herra Nikolausta mainita. Mihinköhän lähteeseen tämä tieto perustuu, nimittäin että olisi toiminut kappalaisena Mäntyharjulla? Varmaa on toki, että herra Nikolaus oli naimisissa herra Tuomaan tyttären kanssa, mutta oliko tämä tytär nimeltään juuri Valpuri ja oliko avioliitton herra Tuomaan tyttären kanssa herra Nikolauksen ainoa, ei käy ilmi. Tähän mennessä kappalaiselle on attribuoitu peräti yhdeksän lasta: Nikolaus junior, Elisabet, Margareta, Elias, Josef, Michael, Johan, Judit ja Claes sekä arveltu, että sarjaan kuuluisi vielä Bertil. Pieksämäellä mainitaan lisäksi kummina 1691 eräs Simon Nilsson Fridlander, joka kasvattanee kirkkoherran lapsikatrasta entisestään. Yhdeltä naiselta melko sankarillinen suoritus kahdessa vuosikymmenessä ottaen huomioon ajalle ominaisen korkean lapsikuolleisuuden.

Jos Sipari on käytännössä tukeutunut pelkkiin kirkollisiin lähteisiin ja maalaisjärkeen, on Fridlanderien varhaispolvissa vielä selvitettävää, sillä 1600-luvun lopussa yhden miehen miespuolisia jälkeläisiä on ehkä liikaa.
kattavin tutkimus Heinriciusten suvusta lienee yhä K.A. Ilmoniemen SSS:n Vuosikirjassa 10 (1927) julkaisema artikkeli "Heinricius-suvun alkuperä", jossa hän korjailee Bergholmin esityksen erheitä, kuten sen, että Heinriciuksen polveutuisivat Viipurin Fatebureista (johon itsekin äsken epähuomiossa sorruin).

jos Andreas Henrici Korhonius eli Heinricius mainitaan ylioppilaana Turussa 1655 ja hänet ordinoitiin 1657, voisi kuvitella hänen syntymänsä sijoittuvan jonnekin vuoden 1630 vaiheille. Hänen isänsä joka tapauksessa kuoli 1642. Mikään ei kuitenkaan liitä Pieksämäen herra Nilsiä hänen langokseen. Jos Nilsille pitäisi saada välttämättä Heinricius-sukuinen vaimo, löytyisi se lähempääkin, nimittäin sen pienen pieksämäkeläisen pappissuvun piiristä, jota myös kutsutaan Heinriciukseksi ja jotka vaikuttivat Pieksämäellä 1581-1654. Mutta tosiaan: ei ole pienintäkään lähdettä, ei primaari eikä sekundaari, jotka liittäisivät herra Nilsin tähän sukuun. Vai onko?
--------
FRIDLANDER
Läpikäynyt Mäntyharjun henkikirjoja.
Herra Tuomaalla (siis Thomas Henrici) näkyy yksi tytär vuosien 1660, 1662 ja 1663 henkikirjoissa.
HK:ssa v1665 näkyviin måg hr Nicolaus mhu,
HK:ssa v1666 måg D. Nicolaus mhu ja
HK:ssa v1667 capellan hr Nicolaus mhu.
Seuraavan kerran Nikolaus tuleekin sitten näkyville v1673 Pieksämäen kappalaisena - Mäntyharjulla häntä ei tuossa välissä enää näy, mutta ei Pieksämäelläkään.
Kertaakaan missään henkikirjassa ei vaimon nimeä mainita.
Jossakin viestissä kerrottiin, että herra Tuomaan yksi tytär oli aviossa Martti Laurinpka Paasosen kanssa. Itse näin HK:ssa myös yhden pojan - Henricus Thomae.

Akiander/Voipio -kirja kertoo, että herra Tuomaalla oli "1 dotter, gift med adjunkten Nicolaus Johannis". Olisi mielenkiintoista tietää, missä tämä patronyymi olisi näkyvillä. Mäntyharjun kappalaisten joukossa kirja ei Nikolausta mainitse ollenkaan.
Missähän tämä Nikolauksemme on mahtanut käydä koulua?
------
Palaanpa taas tähän esi-isä Fridlanderiin ja listaan kronologisesti faktoja.

Mäntyharjun herra Tuomaalla näkyy henkikirjoissa tytär vuosina 1660, 1662 ja 1663, nimeä ei valitettavasti mainittu, joten mahdotonta tietää, onko koko ajan kyseessä sama tytär.
Vuonna 1665 pastor hr Thomas Henrici, måg hr Nicolaus med hu, son Henricus Thomae, capellan hr Andreas med hu
Vuonna 1666 pastor Dns Thomas Henrici, måg Dns Nicolaus med hu, capellan hr Andreas med hu
Lapv. öfre syyskäräjillä syyskuussa 1666 framträdde fordom Kyrkioherdens i Menduhariu sahl: hr Thomas Henrici Enckia, h:o Brita Olofz dotter och kierde till sin mågh hr Nils Frillander etc
Vuonna 1667 capellan hr Nicolaus med hu
Nämä ovat ainoat Mäntyharjuun liittyvät NF:sta löytämäni maininnat, eikä patronyymiä näkynyt kertaakaan.
Mäntyharjulla oli pitkäaikaisena kappalaisena Andreas Andreae, sinäkin aikana, kun NF siellä mainittiin. Vain tuossa v1667 henkikirjassa NF mainitaan kappalaisena.
Missä NF on vuoden 1667 jälkeen? Pieksämäellä hän näkyy vasta vuoden 1673 henkikirjassa. Ja mistä tuli Mäntyharjulle?
Mäntyharjun kirkkoherra Thomas Henricin tytär on siis selvästi NF:n pso 1:o ja Valborg Heinricia pso 2:o. Valborg saattaa olla jonkun Pieksämäen alueen Heinriciuksen tytär.

Mitä tulee Thomas Henricin lapsiin, niin käräjien mukaan hänellä on ainakin kaksi tytärtä ja yksi poika. Kesäkuun käräjillä v1672, jolloin seuraava kirkkoherra, Bartollus Mollerus, kertoo edeltäjänsä ruinerat och uthlagdt Prästegårdsens Skogh och Uthmark, kerrotaan mielenkiintoisia lisätietoja. Samma bönder hafwa gifwit Hr Thomae döttrar särdeles gåfwor för dedh dhe skulle få Prästegårdzens Egor bruka, nämbnandes Specialiter någre, som döttrarne sådane gofwor gifwit hafwa.
Ja sitten tämä: Och beklagar Pastor, att sedan denne hans Antecessor och hans barn så hade ruinerat Prästebordetz egor, blifwer han ännu för den ene dottren, Hustru Elisabeth, alldrigh omolesteradt, uthan hon honom å den ena orthen effter den andra oskäligit ahnklagar, sökiandes om Häredz Rättens adsistence emot henne.
Onko tässä NF:n pso 1:o? Mielenkiintoista tuo å den ena orthen effter den andra. Kiertelikö pariskunta siis?
Toinen herra Tuomaan tyttäristä mainitaan kuolleena v1669 käräjillä.
-------
http://runeberg.org/finlhist/1/0610.html:
Hei -
tuossa linkissä on vähän oudosti kirkkoherroista, kun siinä Knutin jälkeen tulisikin joku Henrik. Canutus Matthiaen aikana kun kappalaisena oli Thomas Henrici, ja tämä kappalainen nimitettiin sitten kirkkoherraksi edellisen kuoltua.
Helmikuulta 1641 on hauska käräjäote, jossa Kåm för rätta Dn: Canutus Mathiae, Kyrckieheerde J Mendyhariu, och kärde till sin Cappelan Dn: Thoma Hendrici [.......] när som the hade suttit wthi någre timar, hade Kyrckioheerden och Cappelanen begyntt ord kastas sins emillan opå Latin och Swänska, på sisthone begynntte the slåss sins emillan, Cappelan fick sin Kyrckieheerde J håår och skälthe honom föhr gammall Hundh, Kyrckieheerdenn fick sin Cappelan J ansichtte medh handh och reeff ett Blodh såår J ansichtte.
Tuo oli vähän vaikealukuista, joten en ole varma, tulivatko kaikki sanat oikein. Bertil Pasainen oli kuitenkin kutsunut kirkkoherran visiitille ja sai sitten päähänsä kutsua paikalle myös kappalaisen. Paikalla olleilla kyläläisillä oli varmaan ollut hauskaa tapahtumaa seuratessaan. He todistivat noin tapahtuneen, eivätkä asianosaiset myöskään sitä kieltäneet.
-------------------
Fridlander
Olen suurella mielenkiinnolla lukenut tämän viestiketjun Fridlandereista. Suvun alkuperä kiinnostaa, sillä itsekin olen Nikolaus Frilanderin jälkeläinen. Mielenkiintoista olisi löytää ihan alkuperäislähteestä hänen patronyyminsä. Matthias Akiander on 1800-luvulla laatimassaan paimenmuistossaan maininnut Mäntyharjun kirkkoherran Thomas Henricin lapsista näin: "Barn: Henrik och 1 dotter, gift med adjunkten Nicolaus Johannis". Tämä Nicolaus Johannis oli hyvin todennäköisesti sama kuin Nikolaus Frilander. Valitettavasti paimenmuistosta puuttuvat lähdeviitteet, joten ei ole tietoa, mistä lähteestä Akiander on saanut Nikolaukselle patronyymin. Voihan olla, että hänellä on ollut käytettävissä lähteitä, jotka sittemmin ovat hävinneet.

Patronyymistä Johannis voidaan päätellä Nikolauksen isän olleen Johan, mutta yhtä hyvin myös Hans. On hyvin mahdollista, että Viipurin Siikaniemessä 1640-luvulla asunut Hans Hansson Friland olisi ollut hänen isänsä, vaikkei henkikirjoihin Hansille ole merkitty muita lapsia kuin poika Carl. Henkikirjat olivat puutteellisia ja niihin jäi yleensä paljon lapsia merkitsemättä. Mainittakoon, että Viipurin luostarikirkon kappalaisena toimi 1659-60 eräs Laurentius Fridlander, joka on hyvinkin saattanut olla Nikolauksen lähisukulainen, sopisi ehkä veljeksi. Mielenkiintoista olisi saada vielä vahvistusta näille olettamuksille.

Hans Hansson Frilandin isä lienee ollut Viipurin pitäjän Rasalahden Hans Friland. Vanhin merkintä, jonka olen löytänyt hänestä on Rannan voutikunnan vuoden 1605 maakirjasta: http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=2508179
Hans Frillandh mainitaan Rasalahdessa ainakin vielä 1622, jolloin hänen tilansa näyttäisi olleen autio: http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=2548811

Hans Friland on tullut jostakin muualta Rasalahteen, sillä vuoden 1604 maakirjassa häntä ei mainita Viipurin pitäjän isäntien joukossa ja Rasalahdessa isännöi Knut Jönson: http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=2506735
Tämä Knut Jönson oli Juustenin sukuun kuulunut ja saanut Rasalahden rälssitilakseen (kts. http://gamma.nic.fi/~wirmaila/muutsu...al5polvt1.html)
Rasalahden tila näyttäisi siis siirtyneen Juusteneilta Friland-suvulle.

Juusten-suvulla on ollut yhteyksiä Frille-suvun kanssa, sillä Viipurista lähtöisin ollut Hattulan vouti Hans Påvelsson Juusteen avioitui Kerstin Frillen kanssa. Kerstinin isä Frille Påvelsson oli Perniön "Frillans eller Viborg" kartanon isäntä ja hänen äitinsä Kerstin Mattsdotter Frille kuului keskiaikaiseen Frillen rälssisukuun. Vaikka suku tunnetaan Frille-nimellä, suvun asuinkartano on Frillans-nimellä, joten kirjoitusasuja vertaamalla Rasalahden Hans Frilland on hyvinkin saattanut olla lähtöisin Perniön Frillansin kartanosta. Ei ole mitenkään mahdotonta, että Hans Frilland olisi ollut Rasalahden edellisen isännän Knut Jönson Juustenin lähisukulainen, esim. vävy.

Täytyy muistaa, että nämä ovat tällaisia mieleen tulleita olettamuksia, joille olisi mukava löytää kirjallista vahvistusta.

Terveisin Tommy Koukka
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Minun sukujuurissa on myös Fridlander suku,
Terveisin Tommy Pohjanen

http://web.telia.com/~u72802835/tommypo ... juuret.htm

Sähköposti:

x-internet@hotmail.com