Digiarkiston keskustelufoorumi

Perheen tyttäristä ensimmäinen lähti Orivedeltä Virolahdelle kaasvattilapseksi 1892 ja toinen Porista Lappeeseen 1902. Mistä löytyy päätökset asiasta, kyseisten kaupunkien kaupunginarkistoista?
Miten kasvattiperhe valikoitui? Tuntuu oudolta, ettei lähempää löytynyt kasvattiperhettä tai kasvattilapsia. Oliko perheillä jokin yhteys aiempaa?

Onko tämän henkilön lapset?: https://www.geni.com/people/Antti-Backl ... 9638517916

En tiedä muista mutta ainakin minun isoisän isänäidin sisko ja veli ottivat kasvatikseen äidin veljen tyttären. Heillä oli toinenkin kasvattipoika joka oli avioton lapsi. En ole äitiin löytänyt yhteyttä kasvattivanhempiin. Tämä siis Laviassa 1880-luvulla.

Kirjallista päätöstä ei ole välttämättä olemassa, jos asia on hoidettu perheiden kesken. Eikä välttämättä sittenkään, vaikka asia olisi hoidettu jonkun välikäden kautta - esim. pappi, ystävä, tutuntuttu suositellut mielestään sopivaa perhettä.

Tällaisessa tapauksessa kasvattiperhe voi tosiaan olla sukua, ystäviä tai muita tuttavia tai tutuntuttuja.

Kirjallisen tiedon olemassaolo on todennäköisempää, jos asia on ollut jollain tavalla viranomaisten käsissä esim. köyhäinhoidon tai huoltajuusasioiden takia.

Maailma oli erilainen tuohon aikaan kuin nykyään.

Kunnan köyhäinhoitolautakunta on hoitanut asioita ja tehnyt päätöksiä lähinnä täysin orpojen lasten sijoituksista tai jos lapsen ainoa jäljellä oleva vanhempi oli kykenemätön huolehtimaan lapsesta esim. Juoppoden tai vankilassa olon takia. Tällöin lapset saatettiin sijoittaa sukulaisille, jos halukas ja kykenevä löydettiin tai useimmin lapset myytiin huutolaisiksi eli kuka tahansa kuntalainen, joka otti huolehtiakseen lapsesta halvinta korvausta vastaan. Tämä käytäntö jatkui paikoin vielä 1930-luvulle saakka, vaikka lastenkoteja oli perustettu jo 1910-luvulta alkaen.

Lapsia annettiin myös yksittäin kasvatiksi jopa sanomalehti-ilmoituksilla ilmeisesti jopa 1960-luvulle asti. "Annetaan terve kaksi vuotias kasvatiksi tai halutaan kiltti tyttö kasvatiksi lapsettomalle parille". Äitini on kertonut, että lapseton pariskunta oli ehdottanut vanhemmillemme 1940-luvun lopulla, että ottaisivat mielellään vanhimman pojan kasvatiksi, kun teillä on taloudellisesti tiukkaa noiden kolmen lapsen kanssa. Vanhempani olivat kohteliaasti kieltäytyneet. Eli lapsia annettiin ihan vieraille ihmisille kasvatettavaksi ja elätettäväksi, eikä niistä tehty yleensä mitään kirjallista sopimusta.

Lapset myös menivät töihin nuorempina kuin nyt. Rippikoulun jälkeen 15-16 vuotiaana oli tavallista lähteä piiaksi tai rengiksi tai tehtaalle töihin. Köyhistä perheistä lähdettiin jo 12-13 vuotiaana töihin. Kuten myös isäni heti kansakoulun jälkeen. Olen myös tavannut vielä nuorempia pikkupiikoja tai renkipoikia, mutta se on jo harvinaista.

Marinka